Oho, edellisestä blogista on vierähtänyt tovi, siis useampi vuosi. Näihin vuosiin on mahtunut paljon, ja mun matkassa on edelleen tämä sama asia mistä olen aikaisemmin kirjotellut, eli ylipaino ja herkut joita on mennyt vaihtelevasti.
Eli itse asiaan. Lähdin viemään asiaa vuonna 2019 toukokuussa? Ajatuksena oli silloin, ja on edelleen, että mulle tehtäisiin lihavuusleikkaus. Matka alkoi tosiaan vuonna 2019 loppu keväällä, kun lääkäri kirjotti lähetteen sisätautipolille, missä alettiin hoitamaan tätä mun asiaa. Syksyllä 2019 oli eka käynti sisätautipolilla, ja puhuttiin painonhallintaryhmästä. Siinä kävi niin, että en ehtinyt syksyn ryhmään ilmottautumaan, eli alotin ryhmän keväällä 2020. Oli toki mielessä silloin orastava tilanne covid-19 kanssa. Taidettiin ehtiä kokoontumaan kuukauden ja kerran viikossa. Käsiteltiin lihavuuteen liittyviä asioita ja ene dietistä(pussiruuista), niukka energinen kuuri. 10 viikkoo ja päivässä sai 800kaloria syödä, jolloin kroppa menee ketoosiin ja rasvaa palaa, jolloin vaa'alla, vaatteissa ja kropassa näkyy muutoksia. Tää dietti oli raju, vaikka mulla alkoi tosi hyvin. Oisko mulla ollu jäljellä jotai 4-5 viikkoo dietistä jäljellä, niin sairastuin munuaisaltaan tulehdukseen. 2yötä vietin päivystyspolilla, missä sain antibioottii suoraan suoneen ja pussiruuat sai unohtaa vähäksi aikaa. Antibioottii sain suoneen muistaakseni viikon, jonka jälkeen oli antibiootti tabletteina. Toivuin tästä hyvin, mutta sitten ne pussiruuat ei maistunu, ei millään.
Jotenkin kun selvisin tästä yli, niin alko sapettaa. Eli sappi alkoi kipuilemaan ja ultralla sappikivet todettiin. Loppukeväällä 2020 päättyi painonhallintaryhmä, josta jotkut jatkoi matkaa kohti lihavuusleikkausta ja toiset jatkoi matkaa niillä tiedoilla mitä sai ryhmästä. Mä lukeuduin tähän leikkaus porukkaan. Puhelimitse käytiin sisätautilääkärin kanssa tätä leikkaus asiaa ja laittoi lähetteen mahalaukuntähystykseen, gastroskopiaan.
Gastroskopia meni iha ok, mutta saatiin tähystettyy. Gastroskopia antoi vihreetä valoa leikkaukselle ja päädyttiin ohitusleikkaukseen. Mutta... Tulin maininneeksi erinnäiset mahakivut ja perinnöllisen crohnin taudin. Sain ajan kolonskopiaan ja paksusuolesta ei löytynyt mitään, eli ei ollut kyse haavaisesta paksusuolentulehduksesta. Kapselikuvaus, eli ohutsuolta kuvattiin panadol lääkkeen kokoisella kapselilla, missä oli kamera. Nielasin sen veden kera ja mulle laitettiin niintä kuvia varten vastaanotin, joka oli olkalaukun ja vyölaukun yhdistelmä missä se vastaanotin on. Kun tämä oli vihdoin ja viimein ohi päivän päätteeksi, niin sain riisua sen kapistuksen mun päältä ja viedä seuraavana päivänä omaan tk:hon, mistä tää laite lähti kohti sairaalaan.
Jonkin ajan päästä lueskelin omakantaa ja siellä se diagnoosi luki. Näytin sitä äidille, kun olin poikkeemassa porukoilla. Mä totesin siihe, että tää ei tullu yllätyksenä, ohutsuolessa näkyi crohnin tautiin sopivia haavaumia jotka on arpeuneet. Onneks on lievänä, mutta silti diagnoosi on. Lääkehoito alotettiin tammikuussa 2021. Lihavuusleikkaus jäi odottamaan. Tänä vuonna tapasin gastrokirurgin ja puhuttiin tilanteesta. Ohitusleikkauksen sain unohtaa tän crohnin takia, mutta sleeve on mahdollista tehdä. En päässy vielä leikkausjonoon, kun oli päässy paino vähän nousee. Se ei haitannut, vaan nähtiin toistamiseen kaksi kuukautta sitten. Paino lasku suunnassa, mikä on hyvä asia. Leikkausasia jäi vielä auki, lääkäri haluaa vielä nähdä mut kesäkuussa jos vaikka silloin voisi laittaa mut leikkausjonoon. Mutta leikkaus tultaisiin tekemään syksyllä, viimeistään talvella. Olen vielä varovaisen luottavaisin mielin mukana koko rumbassa.
Tuli kirjotettuu lähes 2vuoden kuulumiset tänne, enkä kaikkia ees oo vielä laittanut. Lupaan, että kirjottelen lisää pohdintoja ja asioita mitä tähän matkaan tulee.
